Kirkasta puristettua lasia.
Kermakon korkeus 10,5cm, vetoisuus 15cl. Sokerikon korkeus 8,5cm, halkaisija 10,5cm.
.
Puristelasinen pari on Wiialan vanhaa tuotantoa ja ne löytyvät Wiialan talouslasikuvastosta vuodelta 1911, joka oli Viialan ainoa ilmestynyt kuvasto.
Jalallisen sokerikon tuotenumero on 475, kermakon numero 492.
Mallin nimi on "Dagny".
Maininta myös 1923 hinnastossa.
Samaa sarjaa on valmistanut hetken ajan myös Riihimäen lasi, osan Viialan malleista siirryttyä Riihimäen hallintaan vuonna 1938. Malli löytyykin myöhemmin Riihimäen lasin kuvastosta P vuodelta 1939.
 |
| Ote Riihimäen lasin v.1939 kuvastosta. |
Viialan lasitehdas oli oman aikansa kolmanneksi suurin lasitehdas.
Tehdas toimi vuosina 1890-1938.
Tehtaan päätuotteena oli koko toiminta-ajan pakkauslasi, mutta tehdas valmisti jonkin verran myös talouslasia josta tuli näkyvä osa tuotantoa vasta vuonna 1907.
Esineitä koristeltiin hiomalla ja maalaamalla. Vuonna 1910 tehtaalle hankittiin pantografi etsauskoristelua varten. Samana vuonna lopetettiin maalaamo kannattamattomana ja hiotun lasin valmistusta vähennettiin. Kristallilasia on valmistettu ilmeisesti vain 1910 ja säilyneistä esineistä päätellen laatu on ollut heikkoa.
.
Vuonna 1911 julkaistiin kuvitettu talouslasihinnasto, joka jäi tehtaan ainoaksi. Samana vuonna talouslasituotannon osuutta myös vähennettiin ja vuonna 1913 talouslasista oli luovuttu jo lähes kokonaan. Kuvastossa olevat tuotteet tulivat tuotantoon pääasiassa jo vuonna 1907 ja puristelasimallistot olivat jugend vaikkutteisia. Puristelasia valmistettiin kirkkaasta ja valkoisesta-, eli luulasista sekä jonkin verran punaisesta ja sinisestä lasista.
Puhallettuja esineitä valmistettiin ajan tavan mukaan smaragdinvihreästä lasista. Rihlattuja kaatimia valmistettiin myös sinisenä ja punaisena.
Talouslasin osuus kasvoi uudelleen ja oli huomattava vuosina 1918-1919.
Mallit olivat 1911 julkaistun kuvaston mukaisia.
.
Puurakenteinen tehdas paloi toimintavuosiensa aikana useita kertoja ja vasta vuonna 1921 tehdas jälleenrakennettiin palamattomista materiaaleista, betonista ja tiilistä.
Vuonna 1937 Viialan lasitehdas myytiin kahdelle Suomen suurimmista lasitehtaista, Riihimäelle ja Karhulalle. Tuotanto jatkui vielä 1938 alussa molempien uuden omistajan laskuun, kunnes tehtaan toiminta päätettiin lopettaa ja irtaimisto sekä työntekijät jaettiin omistajien kesken.
Tehtaalla oli tuolloin 21 puoliautomaattista puhalluskonetta, 3 tölkkikonetta ja 5 puristelasiprässiä. Molemmat uudet omistajat, Riihimäki ja Karhula sekä myös Karhulan omistama Iittalan lasitehdas, jatkoivat muutamien puristelasimallien valmistusta vielä omissa lasitehtaissaan. Viialan lasitehtaat omistanut Viiala oy sitoutui ettei se seuraavaan kymmeneen vuoteen aloittaisi uudelleen lasinvalmistusta. Näin varmistettiin suuren kilpailijan pysyminen pois markkinoilta.
Lähde:
Suomenlasimuseon julkaisema näköispainos Wiialan 1911 talouslasikuvastosta, jonka lopussa on amanuenssi Kaisa Koiviston ja tutkija Hannele Viilomaan lyhyt selostus Viialan lasitehtaan historiasta.
